Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Halleluja! Looft Jahweh: want het is goed, Hem te prijzen, Onzen God: want het is lieflijk en schoon, Hem te roemen!
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Jahweh bouwt Jerusalem weer op, En brengt de verstrooiden van Israël bijeen.
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Hij is het, die de gebroken harten geneest, En hun wonden verbindt;
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Die het getal van de sterren bepaalt, En ze allen roept bij haar naam.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Groot is onze Heer, geweldig zijn macht, Zijn wijsheid oneindig;
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
Jahweh richt de nederigen op, Maar de bozen werpt Hij ter aarde.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Heft Jahweh een jubelzang aan Speelt op de citer voor onzen God:
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Die de hemel met wolken bedekt, En de regen bereidt voor de aarde. Die op de bergen gras doet ontspruiten, En groen voor de beesten, die den mens moeten dienen;
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Die aan het vee zijn voedsel geeft, En aan de jonge raven, die er om roepen.
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Hij vindt geen vreugde in de sterkte der paarden, Hem verheugen geen krachtige schenkels;
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Maar Jahweh heeft behagen in hen, die Hem vrezen, En die smachten naar zijn genade!
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Breng Jahweh lof, Jerusalem; Sion, loof uw God!
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Want Hij heeft de grendels van uw poorten versterkt, Uw zonen binnen uw muren gezegend,
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
De vrede aan uw grenzen geschonken, U met de bloem der tarwe verzadigd.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Hij is het, die de aarde zijn bevelen stuurt, En haastig rept zich zijn woord:
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Die sneeuw als wolvlokken zendt, Zijn ijzel rondstrooit als as.
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Hij werpt zijn hagel bij brokken, En voor zijn koude stollen de wateren;
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Maar Hij stuurt zijn bevel, en ze smelten: Zijn winden waaien, weer stromen de wateren.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Hij maakte Jakob zijn geboden bekend, Israël zijn bevelen en wetten:
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Zo deed Hij voor geen ander volk, Nooit heeft Hij hùn zijn wetten geleerd! Halleluja!
