Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Halleluja! Ja, det er godt at lovsynge vor Gud, ja, det er lifligt, lovsang sømmer sig.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Herren bygger Jerusalem, han samler de spredte af Israel,
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
han læger dem, hvis Hjerte er sønderknust, og forbinder deres Sår;
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
han fastsætter Stjemernes Tal og giver dem alle Navn.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Vor Herre er stor og vældig, hans Indsigt er uden Mål;
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
HERREN holder de ydmyge oppe, til Jorden bøjer han gudløse.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Syng for HERREN med Tak, leg for vor Gud på Citer!
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Han dækker Himlen med Skyer, sørger for Regn til Jorden, lader Græs spire frem på Bjergene og Urter til Menneskers Brug;
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Føde giver han Kvæget og Ravneunger, som skriger;
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
hans Hu står ikke til stærke Heste, han har ikke Behag i rapfodet Mand;
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
HERREN har Behag i dem, der frygter ham, dem, der bier på hans Miskundhed.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Lovpris HERREN, Jerusalem, pris, o Zion, din Gud!
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Thi han gør dine Portstænger stærke, velsigner dine Børn i din Midte;
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
dine Landemærker giver han Fred, mætter dig med Hvedens Fedme;
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
han sender sit Bud til Jorden, hastigt løber hans Ord,
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
han lader Sne falde ned som Uld, som Aske spreder han Rim,
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
som Brødsmuler sender han Hagl, Vandene stivner af Kulde fra ham;
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
han sender sit Ord og smelter dem, de strømmer, når han rejser sit Vejr.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Han kundgør sit Ord for Jakob, sine Vedtægter og Lovbud for Israel.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Så gjorde han ikke mod andre Folk, dem kundgør han ingen Lovbud. Halleluja!
