Psalmien 147
1 Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Lover Herren! thi det er godt at synge vor Gud Psalmer; thi det er lifligt, Lovsang sømmer sig.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Herren bygger Jerusalem, han samler de fordrevne af Israel.
3 Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Han helbreder dem, som have et sønderbrudt Hjerte, og forbinder deres Saar.
4 Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Han sætter Tal paa Stjernerne, han nævner dem alle sammen ved Navn.
5 Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Stor er vor Herre og vældig i Kraft, der er intet Maal paa hans Forstand.
6 Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
Herren oprejser de sagtmodige; de ugudelige fornedrer han til Jorden.
7 Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Svarer Herren med Taksigelse, synger vor Gud Psalmer til Harpe;
8 Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
ham, som bedækker Himmelen med Skyer, ham, som beskikker Regn paa Jorden, ham, som lader Græs gro paa Bjergene;
9 Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
ham, som giver Føde til Kvæget, til Ravnens Unger, som skrige.
10 Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Hans Lyst er ikke Hestens Styrke; han har ikke Behag i Mandens raske Ben.
11 Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Behag har Herren til dem, som ham frygte, som haabe paa hans Miskundhed.
12 Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
O, Jerusalem! pris Herren; o, Zion! lov din Gud.
13 Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Thi han har gjort dine Portes Stænger stærke, han har velsignet dine Børn i din Midte.
14 Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
Han beskikker Fred i dine Landemærker, han mætter dig med den bedste Hvede.
15 Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Han sender sit Ord til Jorden, hans Beføling løber saare hastelig.
16 Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Han lader Sne lægge sig som Uld, han udstrør Rimfrost som Aske.
17 Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Han udkaster sin Is som Billinger; hvo kan staa for hans Kulde?
18 Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Han sender sit Ord og smelter den; han lader sit Vejr blæse, saa flyde Vandene hen.
19 Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Han kundgør Jakob sine Ord, Israel sine Skikke og sine Love.
20 Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Saaledes har han ikke gjort ved noget andet Folk, og Lovene dem kende de ikke. Halleluja!
