Psalmien 145
1 Davidin kiitos. Minä ylistän sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkiseti.
Jeg vil ophøje dig, min Gud, du som er Kongen! og love dit Navn evindelig og altid.
2 Joka päivä minä kunnioitan sinua, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkisesti.
Hver Dag vil jeg love dig og prise dit Navn evindelig og altid.
3 Suuri on Herra, ja sangen kunniallinen, ja hänen suuruutensa on sanomatoin.
Herren er stor og saare priselig, og hans Magt er uransagelig.
4 Suku pitää suvulle jutteleman sinun töitäs, ja sinun voimastas puhuman.
En Slægt skal berømme for den anden dine Gerninger, og de skulle forkynde din Vælde.
5 Minä ajattelen sinun suuren kunnias kauneutta ja sinun ihmeitäs;
Jeg vil betænke din Majestæts herlige Ære og dine underfalde Gerninger.
6 Että puhuttaisiin sinun ihmeellisten töittes voimasta: ja sinun suurta herrauttas minä juttelen;
Og der skal tales om dine forfærdelige Gerningers Vælde, og jeg vil fortælle om din Magt.
7 Että sinun suuren hyvyytes muisto ylistettäisiin, ja sinun vanhurskautes kiitettäisiin.
De skulle udbrede din store Godheds Ihukommelse og synge med Fryd om din Retfærdighed.
8 Armollinen ja laupias on Herra, hidas vihaan ja sangen hyvä.
Herren er naadig og barmhjertig, langmodig og af stor Miskundhed.
9 Suloinen on Herra kaikille, ja armahtaa kaikkia tekojansa.
Herren er god imod alle, og hans Barmhjertighed er over alle hans Gerninger.
10 Kiittäkään sinua, Herra, kaikki sinun tekos, ja sinun pyhäs kiittäkään sinua;
Dig, Herre! skulle alle dine Gerninger prise og dine hellige love dig.
11 Julistakaan sinun valtakuntas kunniaa, ja puhukaa sinun voimastas.
De skulle forkynde dit Riges Ære, tale om din Vælde,
12 Että sinun voimas tulis ihmisten lapsille tiettäväksi, ja sinun valtakuntas suuri kunnia.
for at kundgøre for Menneskens Børn hans Vælde og hans Riges herlige Ære.
13 Sinun valtakuntas on ijankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautes pysyy suvusta sukuun.
Dit Rige er et Rige i al Evighed, og dit Herredømme varer fra Slægt til Slægt.
14 Herra tukee kaikkia kaatuvaisia, ja nostaa kaikkia sullotuita.
Herren opholder alle dem, som falde, og oprejser alle de nedbøjede.
15 Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa.
Alles Øjne vogte paa dig, og du giver dem deres Spise i sin Tid.
16 Sinä avaat kätes, ja ravitset kaikki, kuin elävät, suosiolla.
Du oplader din Haand og mætter alt det, som lever, med Velbehagelighed.
17 Vanhurskas on Herra kaikissa teissänsä, ja laupias kaikissa töissänsä.
Herren er retfærdig i alle sine Veje og miskundelig i alle sine Gerninger.
18 Läsnä on Herra kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.
Herren er nær hos alle, som kalde paa ham, hos alle, som kalde paa ham i Sandhed.
19 Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa, ja auttaa heitä.
Han gør efter deres Velbehagelighed, som ham frygte, og han hører deres Skrig og frelser dem.
20 Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat.
Herren bevarer alle dem, som elske ham, men han ødelægger alle de ugudelige.
21 Minun suuni pitää puhuman Herran kiitoksen, ja kaikki liha kunnioittakaan hänen pyhää nimeänsä, aina ja ijankaikkisesti.
Min Mund skal udtale Herrens Lov, og alt Kød skal love hans hellige Navn evindelig og altid.
