Psalmien 144
1 Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,
Of David. Blest be the Lord my rock, who trains my hands for war, my fingers for fighting.
2 Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.
My rock and my fortress, my tower, my deliverer, my shield, behind whom I take refuge, who lays nations low at my feet.
3 Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?
Lord, what are mortals that you care for them, humans, that you think of them?
4 On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.
They are like a breath, their days as a shadow that passes.
5 Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.
Lord, bow your heavens and come down: touch the hills, so that they smoke.
6 Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.
Flash forth lightning and scatter them, your arrows send forth and confound them.
7 Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,
Stretch out your hand from on high; pluck me out of the mighty waters, out of the hands of foreigners,
8 Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.
who speak with the mouth of falsehood, and lift their right hand to swear lies.
9 Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,
O God, a new song I would sing you, on a ten-stringed harp make you music.
10 Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.
For to kings you give the victory, and David your servant you save.
11 Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,
Snatch me from the cruel sword, rescue me from the hand of foreigners, who speak with the mouth of falsehood, and lift their right hand to swear lies.
12 Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.
May our sons in their youth be as plants well tended: our daughters like cornices carved as in palaces.
13 Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;
May our barns be bursting with produce of all kinds. In the fields may our sheep bear by thousands and ten thousands.
14 Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.
May our cattle be fat, our walls unbreached, may no cry of distress ring in our streets.
15 Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.
Happy the people who fares so well: and so fares the people whose God is the Lord.
