Psalmien 144

1 Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

David ih Saam laa. Ka thacakhaih Sithaw loe tahamhoihaih om nasoe, anih mah ka ban hoi misatuk thaihaih to paek moe, misa kah hanah ka banpazungnawk tha ang caksak;

2 Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

Anih loe kai amlunghaih, kai ih sipae kacak, kai ih misatoephaih imsang, kai krangkung, kang vaenghaih, ka buephaih ah oh moe, kai ih kaminawk kaimah tlim ah omsakkung ah a oh.

3 Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

Aw Angraeng, kami loe kawbangah maw oh moe, na poek haih khing? To tih ai boeh loe kami capa loe kawbangah maw oh moe, lokpui parai ah na suek?

4 On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

Kami loe tidoeh na ai ni; anih ih aninawk doeh anghmaa ving tahlip baktiah ni oh.

5 Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

Aw Angraeng, na vannawk to akuepsak ah loe, angzo tathuk ah; hmaikhue tacawt thaih hanah, maenawk to sui ah.

6 Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

Tangphra to pueksak ah loe, misanawk to anghaehsak phang lai ah; nangmah ih palaanawk to kaat ah loe, nihcae to amrosak ah.

7 Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

Ranui bang hoiah na ban to payangh loe, kai hae na krang ah; kalen parai tuipuinawk thung hoi prae kalah kaminawk ih ban thung hoiah na pahlong ah.

8 Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

Nihcae ih pakha loe amsawnlok to thuih o, nihcae ih bantang ban doeh alinghaih hoiah koi.

9 Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

Aw Sithaw, nang khaeah laa kangtha to ka sak han; aqui hato kaom katoeng hoiah nang pakoehhaih laa to ka sak han.

10 Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

Anih mah ni siangpahrangnawk khaeah pahlonghaih to paek moe, duekhaih sumsen thung hoiah a tamna David to loisak.

11 Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

Prae kalah kaminawk ih ban thung hoiah na zuk ah loe, akrang ah; nihcae ih pakha loe amsawnlok to thuih o moe, nihcae ih bantang ban loe alinghaih hoiah koi;

12 Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

to tiah ni kaicae ih capanawk loe qoeng o li naah, apawkkung baktiah om o ueloe, canunawk doeh pathoep het ih siangpahrang im taki ih thlung baktiah om o tih;

13 Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

kaicae ih tapupnawk doeh caak koi congca hoiah koi tih; kaicae ih tuu doeh lawk ah, sangto hoi sang hato khoek to pung o tih;

14 Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

kaicae ih maitaw taenawk doeh angpung o ueloe, paroeai toksah o tih; sipae phraekhaih hoi misong ah caehhaih to om mak ai boeh; loklam ah doeh palungset khuiqahhaih lok to a thaih o mak ai boeh.

15 Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.

To tiah kaom kaminawk loe tahamhoih; ue, Sithaw to Angraeng ah suem kaminawk loe tahamhoih o.