Psalmien 142

1 Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli. Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni.

Ihubo likaDavida. Lapho esebhalwini. Umkhuleko. Ngiyamemeza kakhulu kuThixo; ngiphakamisela ilizwi lami kuThixo ngicela umusa.

2 Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä, ja osoitan hänelle hätäni,

Ngithululela ukusola kwami phambi kwakhe; phambi kwakhe ngichaza ukuhlupheka kwami.

3 Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni.

Lapho umphefumulo wami uncipha ngaphakathi kwami, nguwe oyaziyo indlela yami. Endleleni engihamba ngayo abantu bangithiyile khona.

4 Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani.

Khangela kwesokunene sami ubone; kakho lobani onginanzayo. Angilaso isiphephelo; kakho onakekela impilo yami.

5 Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani elävien maalla.

Ngikhala kuwe, Oh Thixo; ngithi, “Uyisiphephelo sami, uyisabelo sami elizweni labaphilayo.”

6 Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät.

Lalela ukukhala kwami, ngoba ngileziswelo ezizikileyo, ngikhulula kulabo abaxotshana lami, ngoba balamandla kakhulu kulami.

7 Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.

Ngikhulula entolongweni yami, ukuze ngidumise ibizo lakho. Lapho-ke abalungileyo bazangibuthanela ngenxa yokulunga kwakho kimi.