Psalmien 140

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra, pelasta minua pahoista ihmisistä: varjele minua vääristä miehistä,

Přednímu z kantorů, žalm Davidův. Vysvoboď mne, Hospodine, od člověka zlého, a od muže ukrutného ostříhej mne,

2 Jotka pahaa ajattelevat sydämissänsä, ja joka päivä sotaan hankitsevat.

Kteříž myslí zlé věci v srdci, a na každý den sbírají se k válce.

3 He hiovat kieltänsä niinkuin kärme: kyykärmeen myrkky on heidän huultensa alla, (Sela)

Naostřují jazyk svůj jako had, jed lítého hada jest ve rtech jejich. (Sélah)

4 Varjele minua, Herra, jumalattomain käsistä, varjele minua vääristä ihmisistä, jotka ajattelevat minun käymiseni kukistaa.

Ostříhej mne, Hospodine, od rukou bezbožníka, od muže ukrutného zachovej mne, kteříž myslí podraziti nohy mé.

5 Ylpiät asettavat paulat ja nuorat minun eteeni, ja venyttävät verkot tien viereen: minun eteeni panevat he paulan, (Sela)

Polékli pyšní na mne osídlo a provazy, roztáhli teneta u cesty, a léčky své mi položili. (Sélah)

6 Mutta minä sanoin Herralle: sinä olet minun Jumalani: Herra, kuule minun rukoukseni ääni.

Řekl jsem Hospodinu: Bůh silný můj jsi, pozoruj, Hospodine, hlasu pokorných modliteb mých.

7 Herra, Herra, väkevä apuni! sinä varjelet minun pääni sodan aikana.

Hospodine Pane, sílo spasení mého, kterýž přikrýváš hlavu mou v čas boje,

8 Herra, älä salli jumalattomalle hänen himoansa: älä vahvista hänen pahaa tahtoansa, ettei hän ylpeytyisi, (Sela)

Nedávej, Hospodine, bezbožnému, čehož žádostiv jest, ani předsevzetí zlého vykonati jemu dopouštěj, aby se nepovýšil. (Sélah)

9 Heidän sappensa, jotka minua piirittävät, ja heidän huultensa vaiva langetkoon heidän päällensä.

Vůdce těch, jenž obkličují mne, nepravost rtů jejich ať přikryje.

10 Tuliset hiilet pitää heidän päällensä putooman: hän antaa heidän langeta tuleen ja syvään kuoppaan, ettei heidän pidä nouseman ylös.

Padej na ně uhlé řeřavé, a na oheň uvrz je, do jam hlubokých, aby nemohli povstati.

11 Kielilakkarin ei pidä menestymän maan päällä: häijy väärä ihminen karkoitetaan ja kukistetaan.

Èlověk utrhač nebude upevněn na zemi, a muž ukrutný, zlostí polapen jsa, padne.

12 Sillä minä tiedän, että Herra raadollisen asian ja köyhän oikeuden toimittaa.

Vím, žeť se Hospodin zasadí o při chudého, a pomstí nuzných.

13 Tosin vanhurskaat kiittävät sinun nimeäs, ja vakaat asuvat sinun kasvois edessä.

A tak spravedliví slaviti budou jméno tvé, a upřímí přebývati před oblíčejem tvým.