Psalmien 14

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa; ei ole joka hyvää tekee.

Au maître chantre. Cantique de David. Les impies ont dit en leur cœur: « Il n'y a point de Dieu. » Ils se sont corrompus, leurs œuvres sont abominables; il n'y a personne qui fasse le bien.

2 Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa.

L'Éternel examine des Cieux les enfants des hommes, pour voir s'il y a quelque homme raisonnable, qui cherche Dieu:

3 Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.

tous se sont révoltés, pervertis tous ensemble; il n'y a pas un homme qui fasse le bien, pas même un.

4 Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa.

Ne se reconnaîtront-ils pas tous ces malfaiteurs, qui mangent mon peuple comme du pain? N'invoqueront-ils point l'Éternel?

5 Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua.

Bientôt la terreur les saisira; car Dieu est au milieu de la race juste.

6 Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa.

Déjouez les projets du misérable!… L'Éternel est son refuge.

7 Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.

Ah! si de Sion le salut venait sur Israël!… Que l'Éternel ramène les captifs de son peuple, et Jacob se réjouira, et Israël triomphera.