Psalmien 14

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa; ei ole joka hyvää tekee.

Au maître de chant. De David. L’insensé dit dans son cœur: « Il n’y a pas de Dieu!... » Ils sont corrompus, ils commettent des actions abominables; il n’en est aucun qui fasse le bien.

2 Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa.

Yahweh, du haut des cieux regarde les fils de l’homme, pour voir s’il est quelqu’un de sage, quelqu’un qui cherche Dieu.

3 Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.

Tous sont égarés, tous ensemble sont pervertis; il n’en est pas un qui fasse le bien, pas un seul!

4 Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa.

N’ont-ils pas de connaissance, tous ceux qui commettent l’iniquité? Ils dévorent mon peuple, comme ils mangent du pain; ils n’invoquent pas Yahweh.

5 Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua.

Ils trembleront tout à coup d’épouvante, car Dieu est au milieu de la race juste.

6 Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa.

Vous voulez confondre les projets du malheureux! Mais Yahweh est son refuge.

7 Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.

Oh! puisse venir de Sion la délivrance d’Israël! Quand Yahweh ramènera les captifs de son peuple, Jacob sera dans la joie, Israël dans l’allégresse.