Psalmien 14

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa; ei ole joka hyvää tekee.

For the leader. Of David. Fools say in their heart, ‘There is no God.’ Vile, hateful their life is; not one does good.

2 Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa.

From heaven the Lord looks out on humans, to see if any are wise, and care for God.

3 Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.

But all have turned bad, the taint is on all; not one does good, no, not one.

4 Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa.

Have they learned their lesson, those workers of evil? Who ate up my people, eating, devouring, never calling to the Lord.

5 Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua.

Sore afraid will they be; for God is among those who are righteous,

6 Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa.

you may mock the plans of the poor, but the Lord is their refuge.

7 Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.

If only help from Zion would come for Israel! When the Lord brings his people a change of fortune, how glad will be Jacob, and Israel how joyful!