Psalmien 139

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Jehová, tú me has examinado, y conocido.

2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

Tú has conocido mi sentarme y mi levantarme, has entendido desde lejos mis pensamientos.

3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Mi senda, y mi acostarme has rodeado; y todos mis caminos has conocido.

4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Porque aun no está la palabra en mi lengua, y, he aquí, Jehová, tú la supiste toda.

5 Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

Detrás y delante tú me formaste; y pusiste sobre mí tu mano.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Más maravillosa es la ciencia que mi capacidad: alta es, no puedo comprenderla.

7 Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

¿A dónde me iré de tu Espíritu? ¿y a dónde huiré de delante de ti?

8 Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)

Si subiere a los cielos, allí estás tú; y si hiciere mi estrado en el infierno, héte allí. (Sheol h7585)

9 Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

Si tomare las alas del alba, y habitare en el cabo de la mar,

10 Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

Aun allí me guiará tu mano; y me trabará tu diestra.

11 Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

Si dijere: Ciertamente las tinieblas me encubrirán: aun la noche resplandecerá por causa de mí.

12 Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

Aun las tinieblas no encubren nada de ti; y la noche resplandece como el día: las tinieblas son como la luz.

13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Porque tú poseiste mis riñones; cubrísteme en el vientre de mi madre.

14 Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Confesarte he, porque terribles y maravillosas son tus obras: estoy maravillado, y mi alma lo conoce en gran manera.

15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

No fue encubierto mi cuerpo de ti, aunque yo fui hecho en secreto: fue entretejido en los profundos de la tierra.

16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

Mi imperfección vieron tus ojos; y en tu libro estaban todas aquellas cosas escritas, que fueron entonces formadas, sin faltar una de ellas.

17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

Así que ¡cuán preciosos me son tus pensamientos, o! Dios! ¡Cuán multiplicadas son sus cuentas!

18 Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

Si las cuento, multiplícanse más que la arena: despierto, y aun estoy contigo.

19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

Si matases, o! Dios, al impío; y los varones de sangres se quitasen de mí;

20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Que te dicen blasfemias: ensoberbécense en vano tus enemigos.

21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

¿No tuve en odio, o! Jehová, a los que te aborrecieron? ¿y peleo contra tus enemigos?

22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

De entero odio los aborrecí: túvelos por enemigos.

23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Examíname, o! Dios, y conoce mi corazón: pruébame, y conoce mis pensamientos.

24 Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

Y ve si hay en mí camino de perversidad; y guíame en el camino del mundo.