Psalmien 139
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Oh Gospod, preiskal si me in me spoznal.
2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Poznaš moje sedanje in moje vstajanje, moje misli razumeš daleč stran.
3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
Obdajaš mojo pot in moje leganje in seznanjen si z vsemi mojimi potmi.
4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
Kajti besede ni na mojem jeziku, toda, glej, oh Gospod, ti jo popolnoma poznaš.
5 Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Obdajaš me zadaj in spredaj in name polagaš svojo roko.
6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Takšno spoznanje je prečudovito zame, visoko je, ne morem ga doseči.
7 Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Kam naj grem pred tvojim duhom? Ali kam naj pobegnem pred tvojo prisotnostjo?
8 Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)
Če se povzpnem v nebesa, si tam; če si svojo posteljo pripravim v peklu, glej, si tam. (Sheol h7585)
9 Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
Če vzamem peruti jutra in prebivam v najbolj oddaljenih krajih morja,
10 Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
celo tam me bo tvoja roka vodila in tvoja desnica me bo držala.
11 Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Če rečem: »Zagotovo me bo pokrila tema, celo noč bo svetloba okoli mene.«
12 Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
Da, tema se ne skriva pred teboj, toda noč sije kakor dan; tema in svetloba, obe sta ti podobni.
13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
Kajti v last si si vzel mojo notranjost, pokril si me v maternici moje matere.
14 Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
Hvalil te bom, kajti jaz sem strašljivo in izvrstno narejen. Čudovita so tvoja dela in to moja duša resnično dobro ve.
15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
Moja snov ni bila skrita pred teboj, ko sem bil narejen na skrivnem in nenavadno izdelan v najnižjih delih zemlje.
16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Tvoje oči so videle mojo snov, čeprav je bila nepopolna in v tvoji knjigi so bili zapisani vsi moji udje, ki so bili oblikovani v vztrajanju, medtem ko ni bilo še nobenega izmed njih.
17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
Kako dragocene so mi tudi tvoje misli, oh Bog! Kako velik je njihov seštevek!
18 Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Če bi jih preštel, jih je po številu več kakor peska. Ko se zbudim, sem še vedno s teboj.
19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Zagotovo boš ubil zlobnega, oh Bog, zato odidite od mene, vi krvoločni ljudje.
20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
Kajti zlobno govorijo zoper tebe in tvoji sovražniki zaman jemljejo tvoje ime.
21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Ali ne sovražim tistih, oh Gospod, ki sovražijo tebe? Mar nisem užaloščen s tistimi, ki se dvigujejo zoper tebe?
22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Sovražim jih s popolnim sovraštvom, štejem jih [za] svoje sovražnike.
23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Preišči me, oh Bog in spoznaj moje srce; preizkusi me in spoznaj moje misli.
24 Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
Poglej ali je v meni kakršnakoli zlobna pot in vodi me po večni poti.
