< Psalmien 139 >
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Til songmeisteren; av David; ein salme. Herre, du ransakar meg og kjenner meg.
2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Um eg sit eller stend upp, so veit du det, du skynar min tanke langan veg.
3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
Mi gonga og lega røyner du ut, og alle mine vegar kjenner du grant.
4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
For det er inkje ord på mi tunga - sjå, Herre, du kjenner det alt til fullnads.
5 Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Bak og framme held du ikring meg, og du legg di hand på meg.
6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Slik kunnskap er meg for underleg, han er for høg, eg kann ikkje greida honom.
7 Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Kvar skal eg fara frå din ande, og kvar skal eg fly ifrå ditt andlit?
8 Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol )
For eg upp til himmelen, so er du der, og reidde eg seng i helheimen, sjå, der er du og. (Sheol )
9 Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
Tek eg vengjerne til morgonroden, slo eg meg ned ved ytste havet,
10 Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
di hand vilde leida meg ogso der, og di høgre hand vilde halda meg fast.
11 Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Og sagde eg: «Myrker løyne meg, og ljoset verte natt ikringum meg, »
12 Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
so vilde ikkje heller myrkret gjera noko myrkt for deg, og natti vilde vera ljos som dagen, myrkret vilde vera som ljoset.
13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
For du hev skapt mine nyro, du hev verka meg i morsliv.
14 Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
Eg takkar deg, av di eg er laga på øgjeleg underfull vis; underfulle er dine verk, og mi sjæl veit det so vel.
15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
Mine bein var ikkje dulde for deg då eg vart laga i løynd, då eg med kunst vart verka djupt i jordi.
16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Då eg var eit foster, såg dine augo meg, og i di bok vart dei alle uppskrivne, dei dagar som vart fastsette, då ikkje ein av deim var komen.
17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
Og kor dyre dine tankar er for meg, du Gud, kor store summarne er av deim!
18 Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Vil eg telja deim, so er dei fleire enn sand; eg vaknar, og endå er eg hjå deg.
19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Gud, gjev du vilde drepa den ugudlege! og de, blodfuse menner, vik burt frå meg -
20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
dei som nemner deg med fulskap, brukar ditt namn til lygn - dine fiendar!
21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Skulde eg ikkje, Herre, hata deim som hatar deg, og styggjast ved deim som stend deg imot?
22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Med det sterkaste hatet hatar eg deim, fiendar er dei for meg.
23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Ransaka meg, Gud, og kjenn mitt hjarta! Prøv meg og kjenn mine tankar!
24 Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
Og sjå um eg er på veg til pinsla, og leid meg på æveleg veg!