Psalmien 139

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Thaburi ya Daudi Wee Jehova-rĩ, nĩũũthuthuurĩtie na ũkaamenya.

2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

Nĩũĩ rĩrĩa njikarĩte thĩ na rĩrĩa njũkĩrĩte ũkamenya meciiria makwa ũrĩ o kũraya.

3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Nĩũũĩ ngiumagara o na ngĩkoma; Wee nĩũũĩ mĩthiĩre yakwa yothe.

4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Wee Jehova-rĩ, itanagweta kiugo na rũrĩmĩ rwakwa, Wee nĩũkoragwo ũkĩũĩ biũ.

5 Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

Nĩũnjirigĩire mbere na thuutha; nĩũnjigĩrĩire guoko gwaku.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Ũmenyo ta ũcio nĩ wa magegania mũno harĩ niĩ, ũrĩ igũrũ mũno ndingĩũkinyĩra.

7 Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

Nĩ kũ ingĩthiĩ njeherere Roho waku? Ingĩũrĩra kũ nyume ũthiũ-inĩ waku?

8 Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)

Ingĩambata thiĩ igũrũ, Wee ũrĩ kuo; ingĩara ũrĩrĩ wakwa kũrĩa kũriku mũno, Wee ũrĩ o kuo. (Sheol h7585)

9 Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

Ingĩũmbũka na mathagu ma gũgĩkĩa, ingĩthiĩ gũtũũra mũrĩmo ũrĩa ũngĩ wa iria, kũndũ kũraya mũno,

10 Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

o na kũu guoko gwakwa nokuo kũngĩndongoria, guoko gwaku kwa ũrĩo gũkĩĩnyiite kũnũmĩtie.

11 Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

Ingiuga atĩrĩ, “Ti-itherũ nduma nĩĩkũũhitha, naguo ũtheri ũyũ ũũthiũrũrũkĩirie ũtuĩke ũtukũ,”

12 Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

o na nduma ndĩrĩ hĩndĩ ĩngĩgũtumanĩra; ũtukũ ũkwara ta mũthenya, nĩgũkorwo nduma kũrĩ we nĩ ta ũtheri.

13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Nĩgũkorwo nĩwe wombire ciĩga ciakwa cia na thĩinĩ; wanyiitithanirie ndĩ o nda ya maitũ.

14 Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Nĩngũkũgooca nĩ ũndũ mũũmbĩre ũrĩa nyũmbĩtwo naguo nĩ wa kũmakania na wa magegania; ciĩko ciaku nĩ cia magegania, niĩ mwene nĩnjũũĩ ũguo o wega.

15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

Mahĩndĩ makwa matiahithĩkĩte harĩwe, rĩrĩa ndoombĩirwo kũrĩa kũhitharu. Rĩrĩa ndanyiitithanagio hamwe ndĩ thĩ kũrĩa kũriku mũno-rĩ,

16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

maitho maku nĩmonaga mwĩrĩ wakwa ũtanombwo biũ. Matukũ mothe marĩa nyamũrĩirwo nĩmandĩkĩtwo ibuku-inĩ rĩaku o na mbere ya ũmwe wamo kũgĩa.

17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

Hĩ! Ĩ meciiria maku matikĩrĩ ma bata harĩ niĩ, Wee Mũrungu! Kaĩ mũigana wamo nĩ mũnene-ĩ!

18 Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

Ingĩtua kũmatara, no maingĩhe gũkĩra mũthanga. Hĩndĩ ĩrĩa ndokĩra, ndĩ o hamwe nawe.

19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

Wee Ngai-rĩ, naarĩ korwo woraga arĩa aaganu! Njehererai, inyuĩ mũnyootagĩra gũita thakame!

20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Maaragia ũhoro waku marĩ na meciiria mooru; arĩa magũthũire mahũthagĩra rĩĩtwa rĩaku ũũru.

21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

Wee Jehova, githĩ ndithũire arĩa magũthũire, na ngamena arĩa magũũkagĩrĩra?

22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

Gũthũũra ndĩmathũire o biũ; ndĩmatuaga thũ ciakwa.

23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Wee Mũrungu, thuthuuria, ũmenye ngoro yakwa; ngeria ũmenye meciiria makwa.

24 Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

Rora wone kana nĩ harĩ mĩthiĩre mĩũru thĩinĩ wakwa, na ũkĩndongorie na njĩra ĩrĩa ya tene na tene.