Psalmien 139
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
To the Chief Musician, David’s. A Melody. O Yahweh! thou hast searched me, and observed:
2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Thou, hast observed my downsitting and mine uprising, Thou hast given heed to my desire, from afar:
3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
My path and my couch, hast thou examined, and, all my ways, thou well knowest.
4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
Surely there hath not been a word on my tongue, [but] behold! O Yahweh, thou hast observed it on every side.
5 Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Behind and before, hast thou shut me in, and hast laid upon me thy hand: —
6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Knowledge, too wonderful, for me! high, I cannot attain to it!
7 Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Whither can I go from thy spirit? or whither, from thy face, can I flee?
8 Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)
If I ascend the heavens, there, thou art! If I spread out hades as my couch, behold thee! (Sheol h7585)
9 Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
If I mount the wings of the dawn, settle down in the region beyond the sea,
10 Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
Even there, thy hand shall lead me, and thy right hand shall hold me.
11 Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
If I say, Surely, darkness, shall cover me! then, night, is light about me.
12 Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
Even darkness, will not conceal from thee, —but, night, like day, will shine, So is the darkness, as the light!
13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
For, thou, didst possess thyself of my reins, thou didst weave me together in the womb of my mother.
14 Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
I thank thee, in that fearfully was my being distinguished, Wonderful are thy works, and, mine own soul, is observing [them] intently!
15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
My substance was not hid from thee, —when I was made in secret, when I was skilfully figured in the lower parts of the earth.
16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Mine unfinished substance, thine eyes beheld, and, in thy book, all the parts thereof were written, —the days they should be fashioned! while yet there was not one among them.
17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
To me, then, how precious have thy desires become, O GOD! How numerous, the heads of them!
18 Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
I would recount them! Beyond the sands, they multiply, I rouse myself—and am still with thee.
19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Wilt thou not, O GOD, slay the lawless one? Therefore, ye men of bloodshed, depart from me!
20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
For they speak of thee wickedly, Thy foes lift up [their hand] unto falsehood.
21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Do I not hate, them who hate thee, O Yahweh? And loathe, them who rise up against thee?
22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
With completeness of hatred, I hate them, As enemies, have they become to me.
23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Search me, O GOD, and observe my heart, Try me, and observe my cares;
24 Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
And see if there be any idol-way in me, and lead me in a way age-abiding.
