Psalmien 137

1 Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

Ezalaki biso ya kovanda pembeni ya bibale ya Babiloni, tozalaki kolela na tozalaki kokanisa Siona.

2 Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

Todiembikaki mandanda na biso na banzete ya pepiliye ya etuka yango.

3 Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

Kuna, bato oyo bamemaki biso na bowumbu bazalaki kosenga biso banzembo; mpe banyokoli na biso bazalaki kosenga biso ete tozala na esengo. Bazalaki koloba: « Boyembela biso banzembo ya Siona! »

4 Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

Tokoyemba banzembo ya Yawe ndenge nini na mabele ya bapaya?

5 Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

Oh Yelusalemi, soki nabosani yo, wana tika ete loboko na ngai ya mobali elemba!

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

Soki natiki penza kokanisa yo, Yelusalemi, soki natie yo te liboso ya esengo nyonso, wana tika ete lolemo na ngai ekangama kati na monoko na ngai!

7 Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

Yawe, kobosana te bato ya Edomi oyo basekaki Yelusalemi na mokolo na yango ya mawa; bazalaki koganga: « Bobuka yango, bobuka kino na miboko na yango! »

8 Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

Babiloni, engumba kitoko, yo oyo okobebisama solo, esengo na moto oyo akozongisela yo mabe na mabe oyo osalaki biso!

9 Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

Esengo na moto oyo akokanga bana na yo mpe akonika bango na libanga!