Psalmien 137

1 Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!