Psalmien 137

1 Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

upon river Babylon there to dwell also to weep in/on/with to remember we [obj] Zion

2 Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

upon willow in/on/with midst her to hang lyre our

3 Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

for there to ask us to take captive us word: because song and tormentor our joy to sing to/for us from song Zion

4 Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

how? to sing [obj] song LORD upon land: soil foreign

5 Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

if to forget you Jerusalem to forget right my

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

to cleave tongue my to/for palate my if not to remember you if not to ascend: establish [obj] Jerusalem upon head: top joy my

7 Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

to remember LORD to/for son: descendant/people Edom [obj] day Jerusalem [the] to say to uncover to uncover till [the] foundation in/on/with her

8 Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

daughter Babylon [the] to ruin blessed which/that to complete to/for you [obj] recompense your which/that to wean to/for us

9 Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

blessed which/that to grasp and to shatter [obj] infant your to(wards) [the] crag