Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Ɔsoroforo dwom. Awurade kae Dawid ne ɔhaw ahorow a ogyinaa ano no.
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Ɔkaa Awurade ntam, na ɔhyɛɛ nea ɔyɛ Otumfo ma Yakob no bɔ se,
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
“Merenhyɛn me fi na merenkɔda me mpa so,
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
meremma nna mmfa me na meremma mʼani nkum,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
kosi sɛ menya baabi ama Awurade, baabi a nea ɔyɛ Otumfo ma Yakob No bɛtena.”
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Yɛtee wɔ Efrata, yɛbɛtoo so wɔ Yaar mfuw so.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
“Momma yɛnkɔ nʼatenae; momma yɛnsom wɔ ne nan ntiaso hɔ.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
‘Awurade, sɔre bra wʼahomegyebea, wo ne wo tumi adaka no.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Ma trenee nyɛ sɛ ntade mma wʼasɔfo; ma wʼahotefo nto ahurusi nnwom.’”
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Wo somfo Dawid nti, nyi wʼani mfi nea woasra no ngo no so.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Awurade kaa ntam kyerɛɛ Dawid, nokware ntam a ɔntwe nsan se, “Wʼasefo no mu baako na mede no bɛtena wʼahengua so.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Sɛ wo mmabarima di mʼapam so na wotie me nkyerɛkyerɛ a, ɛno de wɔn mmabarima bɛtena wʼahengua so afebɔɔ.”
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Awurade ayi Sion, ɔde hɔ ayɛ nʼatenae:
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
“Ɛha ne mʼahomegyebea daa nyinaa; ɛha na mɛtena adi hene, efisɛ ha na mepɛ,
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
mede nneɛma pa bebree behyira no na mama nʼahiafo adidi amee.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Mede nkwagye befura nʼasɔfo, na nʼahotewfo ato ahurusi nnwom daa.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
“Mɛma obirɛmpɔn bi apue wɔ Dawid ahenni mu, na mede kanea asi hɔ ama nea masra no ngo no.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Mede aniwu befura nʼatamfo, nanso wɔbɛhyɛ no ahenkyɛw a ɛhyerɛn.”
