Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Acuérdate, oh Yavé, de David, Y de toda su aflicción.
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
De cómo juró a Yavé, Y prometió al Fuerte de Jacob:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
Ciertamente no entraré en mi tienda, Ni subiré a mi cama.
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
No concederé sueño a mis ojos, Ni a mis párpados calma,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Hasta que halle lugar para Yavé, Tabernáculo para el Fuerte de Jacob.
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Ciertamente oímos de ello en Efrata. Lo hallamos en el campo del bosque.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Entremos en su Tabernáculo, Postrémonos ante el estrado de sus pies.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Oh Yavé, levántate [y ven] al lugar de tu reposo, Tú y el Arca de tu poder.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Que tus sacerdotes se vistan de justicia, Y se regocijen tus santos.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Por amor a David tu esclavo, No vuelvas el rostro de tu ungido.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
En verdad Yavé juró a David, Y no se retractará de ello: De tu descendencia sentaré en tu trono.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Si tus hijos observan mi Pacto, Y mi testimonio que Yo les enseño, Tus hijos también se sentarán en tu trono para siempre.
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Porque Yavé escogió a Sion. La deseó para morada suya:
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
Este es el lugar de mi reposo para siempre. Aquí moraré, porque lo deseé.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Con abundancia bendeciré su provisión, Y saciaré de pan a sus necesitados.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Vestiré con salvación a sus sacerdotes, Y sus santos darán voces de júbilo.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Allí retoñará el poder de David. Dispuse una lámpara para mi ungido.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
A sus enemigos vestiré de vergüenza, Pero sobre él resplandecerá su corona.
