Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Un cántico de los peregrinos que van a Jerusalén. Señor, acuérdate de David, y todo por lo que él pasó.
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Él hizo una promesa al Señor, un pacto al Dios de Jacob:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
“No iré a casa, no iré a la cama,
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
no me iré a dormir, ni tomaré una siesta,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
hasta que haya encontrado un lugar donde el Señor pueda vivir, un hogar para el Dios de Jacob”.
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
En Efrata, oímos hablar del arca del pacto, y la encontramos en los campos de Yagar.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Vayamos al lugar donde mora el Señor y postrémonos ante sus pies en adoración.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Ven, Señor, y entra a tu casa, tú y tu arca poderosa.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Que tus sacerdotes se revistan de bondad; que los que te son leales griten de alegría.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Por el bien David, tu siervo, no le des a la espalda a tu ungido.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
El Señor le hizo una promesa solemne a David, una que él una rompería, “pondré a uno de tus descendientes en tu trono.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Si tus hijos siguen mis leyes y los acuerdos que les enseñe, también sus descendientes se sentarán en el trono para siempre”.
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Porque el Señor ha escogido a Sión, y quiso hacer su trono allí, diciendo:
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
“Esta siempre será mi casa; aquí es donde he de morar.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Proveeré a las personas de la ciudad todo lo que necesiten; alimentaré al pobre.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Revestiré a sus sacerdotes con salvación; y los que le son leales gritarán de alegría.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Haré el linaje de David aún más poderoso. He preparado una lámpara para mi ungido.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Humillaré a sus enemigos, pero las coronas que él use brillarán fuertemente”.
