Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Pesem preizvrstna. Spominjaj se, Gospod, Davida, z vso bridkostjo njegovo.
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Da je prisegel Gospodu, obljubil mogočnemu Bogu Jakobovemu
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
"Ne pojdem v hišo svoje šator, stopil ne bodem v ležišče postelje svoje;
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
Spanja ne bodem dal svojim očém, dremanja trepalnicam svojim:
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Dokler ne najdem mesta za Gospoda, bivališča za mogočnega Boga Jakobovega."
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Glej, slišali smo, da je bilo v Efratski deželi; našli smo ga bili v pokrajinah Jarovih.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Bližamo se šatorom njegovim, priklanjamo se pred nog njegovih podnožjem.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Vstani, Gospod, v svoj počitek, ti in skrinja moči tvoje.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Duhovniki tvoji naj se oblečejo s pravico, in pojó naj, katere milostno sprejemlješ.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Zavoljo Davida, hlapca svojega, ne odvrni maziljenca svojega obličja.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Prisegel je Gospod Davidu resnico, od katere ne bode odstopil, govoreč: "Od telesa tvojega sadú bodem posadil na prestol tvoj.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Ako se bodo držali zaveze moje sinovi tvoji in pričanj mojih posameznih, katera jih bodem učil, bodo tudi njih sinovi vekomaj sedeli na prestoli tvojem."
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Ker Gospod je izvolil Sijon, želel si ga je za prebivališče svoje:
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
"To je počitek moj vekomaj, tu bodem prebival, ker to sem si želel.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Brašno njegovo bodem mogočno blagoslovil; potrebne njegove bodem nasitil z jedjo.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
In duhovnike njegove bodem oblekel z blaginjo, in katere v nji blagovoljno sprejemam, bodejo peli.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Tam bodem storil, da bode poganjal rog Davidov, kjer sem pripravil svetilo maziljencu svojemu.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Sovražnike njegove bodem oblekel sè sramoto, nad njim pa bode cvèlo venčanje njegovo.
