Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Um Canto de Ascensões. Yahweh, lembre-se de David e de toda sua aflição,
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
como ele jurou a Javé, e fez um voto ao Poderoso de Jacob:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
“Certamente eu não entrarei na estrutura de minha casa, nem subir na minha cama;
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
Não vou dar sono a meus olhos, ou dormir até minhas pálpebras,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
até encontrar um lugar para Yahweh, uma moradia para o Poderoso de Jacob”.
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Veja, ouvimos falar disso em Ephrathah. Encontramo-lo no campo de Jaar.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
“Entraremos em sua morada. Nós adoraremos a seus pés”.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Levante-se, Yahweh, em seu lugar de descanso, você, e a arca de suas forças.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Let seus padres sejam vestidos com retidão. Deixem seus santos gritar de alegria!
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Para o bem de seu servo David, não vire o rosto de seu ungido.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Yahweh jurou a David em verdade. Ele não se virará a partir disso: “Colocarei o fruto de seu corpo em seu trono”.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Se seus filhos mantiverem meu pacto, meu testemunho que lhes ensinarei, seus filhos também se sentarão em seu trono para sempre mais”.
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Para Yahweh escolheu Zion. Ele o desejou para sua moradia.
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
“Este é meu lugar de descanso para sempre. Vou viver aqui, pois o desejei.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Abençoarei abundantemente sua provisão. Vou satisfazer seus pobres com pão.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
I também vestirá seus padres com a salvação. Seus santos gritarão em voz alta de alegria.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Vou fazer o chifre de David brotar ali. Ordenei uma lâmpada para meu ungido.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Vestirei seus inimigos de vergonha, mas sobre si mesmo, sua coroa vai brilhar”.
