Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Lembra-te, Senhor, de David, e de todas as suas aflições.
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Como jurou ao Senhor, e fez votos ao poderoso de Jacob, dizendo:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
Certamente que não entrarei na tenda de minha casa, nem subirei ao leito da minha cama.
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
Não darei sono aos meus olhos, nem adormecimento às minhas pestanas,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Enquanto não achar lugar para o Senhor, uma morada para o Poderoso de Jacob.
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Eis que ouvimos falar dela em Ephrata, e a achamos no campo do bosque.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Entraremos nos seus tabernáculos: prostrar-nos-emos ante o escabelo de seus pés.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Levanta-te, Senhor, no teu repouso, tu e a arca da tua força.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Vistam-se os teus sacerdotes de justiça, e alegrem-se os teus santos.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Por amor de David, teu servo, não faças virar o rosto do teu ungido.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
O Senhor jurou na verdade a David: não se apartará dela: Do fruto do teu ventre porei sobre o teu trono.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Se os teus filhos guardarem o meu concerto, e os meus testemunhos, que eu lhes hei de ensinar, também os seus filhos se assentarão perpetuamente no teu trono.
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Porque o Senhor elegeu a Sião; desejou-a para a sua habitação, dizendo:
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
Este é o meu repouso para sempre: aqui habitarei, pois o desejei.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Abençoarei abundantemente o seu mantimento; fartarei de pão os seus necessitados.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Vestirei os seus sacerdotes de salvação, e os seus santos saltarão de prazer.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Ali farei brotar a força de David: preparei uma lâmpada para o meu ungido.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Vestirei os seus inimigos de confusão; mas sobre ele florescerá a sua coroa.
