Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
MAING Ieowa, kom kotin tamanda Dawid o a apwal akan karos,
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Me kauki ong Ieowa, o a inauki ong Kot manaman en Iakop:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
I sota pan pedelong ong nan im ai, o i sota pan wendi pon los,
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
I sota pan mueid ong mas ai en mair, de por en mas ai, en mair pena,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Lao i pan diar ekis wasa ong Ieowa, wasan tanpas en Kot manaman en Iakop.
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Melel, se ronger duen i nan Eprata; se diaradar i nan sap en Iaar.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Se pan pedelong ong nan tanpas a o kaudok ni utipa.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Kotida, Maing Ieowa, koti dong omui kamol, komui o kopan omui manaman!
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Sapwilim omui samero kan en likau kida pung, o sapwilim omui me saraui kan en pereperen.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Re der sopwei sang mas en sapwilim omui me keidier, pweki Dawid sapwilim omui ladu.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Ieowa kotin kaula ong Dawid kaula melel eu, o a sota pan kawukila: I pan kasapwiladang mol om kisan kadaudok om.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Ma noum seri ko pan kolekol ai inau, o ai kusoned akan, me I pan kawewe ong irail, nairail seri ko ap pil pan mondi pon mol om kokolata.
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Melel Ieowa kotin pilada Sion, o a kotin men kotikot wasa o.
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
Iet wasan ai kamol kokolata; wata et, me I pan kaukauson ia, pwe wasa et I kin mauki.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
I pan kapaiada kan a manga, o pan ki ong me samama re’rail prot toto.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
O I pan kalikauwi kida maur arail, samero kan, o me lelapok re’rail pan ngisingis laud.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
I wasa mana en Dawid pan pwaida mau, I kaonopadang nai, me keidier, marain eu.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
I pan kalikauwi kida namenok a imwintiti kan a kapwat en nanmarki pan mi pon monga.
