Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Canticum graduum. Memento Domine David, et omnis mansuetudinis eius:
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Sicut iuravit Domino, votum vovit Deo Iacob:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
Si introiero in tabernaculum domus meae, si ascendero in lectum strati mei:
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
Si dedero somnum oculis meis, et palpebris meis dormitationem:
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Et requiem temporibus meis: donec inveniam locum Domino, tabernaculum Deo Iacob.
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Ecce audivimus eam in Ephrata: invenimus eam in campis silvae.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Introibimus in tabernaculum eius: adorabimus in loco, ubi steterunt pedes eius.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Surge Domine in requiem tuam, tu et arca sanctificationis tuae.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Sacerdotes tui induantur iustitiam: et sancti tui exultent.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Propter David servum tuum, non avertas faciem Christi tui.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Iuravit Dominus David veritatem, et non frustrabitur eum: de fructu ventris tui ponam super sedem tuam.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Si custodierint filii tui testamentum meum, et testimonia mea haec, quae docebo eos: Et filii eorum usque in saeculum, sedebunt super sedem tuam.
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Quoniam elegit Dominus Sion: elegit eam in habitationem sibi.
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
Haec requies mea in saeculum saeculi: hic habitabo quoniam elegi eam.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Viduam eius benedicens benedicam: pauperes eius saturabo panibus.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Sacerdotes eius induam salutari: et sancti eius exultatione exultabunt.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Illuc producam cornu David, paravi lucernam Christo meo.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Inimicos eius induam confusione: super ipsum autem efflorebit sanctificatio mea.
