Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Ra Anumzamoka Devitinku'ene, agrama maka knazampima manino e'neazankura kaganera okanio.
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Israeli vahe'mofo Hankavenentake Anumzamoka Deviti'ma huvempagema kagrite'ma hu'neana,
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
amanage huno hu'ne, nagra nonirega vu'na, siparera uomasegahue huno hu'ne.
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
Nagra atre'nugeno navumo'a toko nosanige'na, navua kesuraki'na omase manine'na,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Ra Anumzana Israeli vahe'mokizmi hankavenentake Anumzamo'ma manisania nona kite'na, mani frua hugahue hu'ne.
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Tagra Efrata (Betlehemi) kumate'ma manineta huhagerafi huvempage vogisimofo agenkea antahiteta, vuta Ja'ari mopafi me'negeta ome ke'none.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Anante tagra huta, enketa Anumzamo'ma nemania nontega vuta, Agrama nemania kini tra'mofo agiafi monora huntesanune huta hu'none.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Ra Anumzamoka otinka Kagri hankavema huhamprino me'nea huhagerafi huvempage vogisimo'ma, Kagrama mani fruma hanana nompima nevanigenka, Kagrane enka ana nompinka umarerio.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Kagri pristi vahe'mo'za za'za kukenama hiaza huza fatgo avu'ava zana eri nehankre'za, Kagri'ma hankavetiza kamage'ma nentaza vahe'mo'za, ranke hu'za zagamera nehu'za musenkasea hugahaze.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Kagri eri'za ne' Devitinku kagesa nentahinka, Kagraka'ama masavema frentenka huhampari'nana kini nera kamefira huomio.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Ra Anumzamo'a Devitina hankave huvempage hunte'neankino, ana huvempagea eri otregahie. Ana huvempa kema hu'neana, kagrama kasezmante'nana mofavre nagapinti mago'mofo huhampri antesnugeno kagri nona erino kinia manigahie, huno hu'ne.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Hagi kagri ne'mofavre naga'mo'zama, nagrama huhagerafi'noa huvempa kene, kasegenema amage'ma antesageno'a, zamagripinti'ma fore hu anante anante'ma hu'za vanaza mofavre naga'mo'za kinia mani vava hu'za vugahaze.
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Na'ankure Ra Anumzamo'a Saion kuma hunehamprino, Nagri kuma mesie huno hu'ne.
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
Ra Anumzamo'a huno, ana kumara nagrama mani fru hanua kuma mevava hugahie. Na'ankure ana kumakura tusiza huno navenesianki'na, anampi nagra manigahue.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Ana kumapi vahe'mo'zama nazankuro atupa'ma hanaza zana, amne zamazeri knare nehu'na, ana kumapima zamunte omane vahe'ma mani'naza vahera ne'zana zami'nuge'za nezamu hugahaze.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Hagi Jerusalemima nemaniza pristi vahera za'za kukenama hiaza huna vahe'ma zmaguvazi zana eri hankre zamantegahue. Ana nehanuge'za hankaveti'za namage'ma nentaza vahe'mo'za, ranke hu'za zagamera nehu'za musenkasea hugahaze.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Hanki Nagra Devitina hankave'a amigahue. Nagrama masavema taginte'na huhamprinte'noa ne'mo nagri vahe'mofo tavira manigahie.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Nagra agri ha' vahera zamagaze zanu refite zmantegahue. Hianagi agra hihamu masa'ane kini ne' efore hugahie.
