Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Zarándoklás éneke. Emlékezzél meg, Örökkévaló, Dávid számára mind az ő sanyargásáról.
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Aki megesküdött az Örökkévalónak; fogadást tett Jákób hatalmasának:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
nem megyek be házam sátrába, nem szállok föl ágyam nyoszolyájára,
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
nem engedek álmot szemeimnek, szempilláimnak szendergést,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
mígnem találok helyet az Örökkévalónak; lakást Jákób hatalmasának.
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Íme, hallottuk Efrátban, találtuk az erdő mezejében.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Hadd menjünk be lakásába, boruljunk le lábai zsámolyához!
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Kelj föl, Örökkévaló, nyugvóhelyedre, te és hatalmad ládája.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Papjaid öltözzenek igazságba és jámboraid ujjongjanak!
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Dávid szolgád miatt ne utasítsd vissza fölkentednek arczát.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Megesküdött az Örökkévaló Dávidnak igazában, a mitől el nem tér: Tested gyümölcséből valót helyezek a te trónodra;
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
ha fiaid megőrzik szövetségemet s bizonyságomat, melyre őket tanítom, fiaik is mindenkorig üljenek a te trónodon!
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Mert kiválasztotta az Örökkévaló Cziónt, megkívánta azt magának lakóhelyül:
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
ez nyugvóhelyem mindenkorra, itt fogok lakni, mert megkivántam azt.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Eleségét áldva áldom, szűkölködőit jóllakatom kenyérrel,
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
papjait meg üdvbe öltöztetem, és jámborai ujjongva ujjonganak.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Ott sarjasztok szarvat Dávidnak, elrendezek mécsest fölkentemnek.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Ellenségeit szégyenbe öltöztetem, rajta pedig tündöklik koszorúja.
