Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Thaburi ya Agendi Wee Jehova, ririkana Daudi na mathĩĩna marĩa mothe omĩrĩirie.
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Nĩehĩtire mwĩhĩtwa harĩ Jehova, akĩĩhĩta harĩ ũcio Mwene-Hinya, o we Ngai wa Jakubu, akiuga ũũ:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
“Ndigatoonya nyũmba yakwa, kana haice ũrĩrĩ wakwa,
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
ndikaareke maitho makwa mone toro, kana ndeke imone ciakwa icũnge,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
o nginya ngoonera Jehova handũ ha gũikara, ũcio Mwene-Hinya, o we Ngai wa Jakubu, ndĩmuonere gĩikaro.”
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Nĩtwaiguire ũhoro tũrĩ Efiratha, na tũkĩũkora mĩgũnda-inĩ ya Kiriathu Jearimu.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Tũkiuga atĩrĩ, “Nĩtũthiĩi gĩikaro-inĩ gĩake; nĩtũinamĩrĩre tũmũhooe tũrĩ gaturwa-inĩ ka makinya make;
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
arahũka, Wee Jehova, ũũke kĩhurũko-inĩ gĩaku, wee na ithandũkũ rĩa kĩrĩkanĩro rĩa hinya waku.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Athĩnjĩri aku marohumbwo na ũthingu; andũ aku aamũre nĩmakĩine nĩ gũkena.”
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Nĩ ũndũ wa ndungata yaku Daudi, ndũkarega ũrĩa we ũitĩrĩirie maguta.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Jehova nĩehĩtire na mwĩhĩtwa harĩ Daudi, mwĩhĩtwa atangĩĩricũkwo, akĩmwĩra atĩrĩ: “Nĩngaikarĩria ũmwe wa rũciaro rwaku Gĩtĩ-inĩ gĩaku kĩa ũnene,
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
ariũ aku mangĩkaamenyerera kĩrĩkanĩro gĩakwa na mawatho makwa marĩa ndĩrĩmarutaga, hĩndĩ ĩyo ariũ ao nĩmagaikarĩra gĩtĩ gĩaku kĩa ũnene nginya tene na tene.”
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Nĩgũkorwo Jehova nĩathuurĩte Zayuni, akerirĩria gũtuĩke gĩikaro gĩake, akoiga atĩrĩ:
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
“Gĩkĩ nĩkĩo kĩhurũko gĩakwa nginya tene na tene; gũkũ nĩkuo ngũtũũra njikarĩire gĩtĩ kĩa ũnene, nĩgũkorwo nĩ niĩ ndĩyendeire;
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
nĩngakũrathima na ũmaathi mũingĩ mũno; athĩĩni akuo ndĩmahũũnie na irio.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Nĩngahumba athĩnjĩri-Ngai akuo ũhonokio, na andũ akuo arĩa aamũre matũũre mainaga nĩ gũkena.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
“Kũu nĩkuo ngaatũma rũhĩa rwa Daudi rũthundũke na njigĩre ũrĩa njitĩrĩirie maguta tawa ũgwakana.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Thũ ciake nĩngacihumba thoni, no thũmbĩ ya ũnene ĩrĩa ĩrĩ mũtwe wake nĩĩgakenga na riiri.”
