Psalmien 132

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

Ein Stufenlied. / Gedenke, Jahwe, dem David / All die Opfer, die er gebracht.

2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

Er leistete Jahwe einen Schwur, / Gelobte dem starken Gott Jakobs:

3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

"Wahrlich, nicht geh ich ins Zelt meines Hauses, / Nicht besteig ich das Bett meines Lagers,

4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

Nicht gönne ich Schlaf meinen Augen / Noch meinen Wimpern Schlummer:

5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

Bis ich eine Stätte für Jahwe gefunden, / Eine Wohnung für Jakobs starken Gott."

6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

Sieh, wir hörten, sie sei in Efrâta, / Wir haben sie dann in Jaars Gefilden gefunden.

7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

So laßt uns denn in seine Wohnung gehn, / Uns niederwerfen vor seiner Füße Schemel.

8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

Auf, Jahwe, begib dich zu deiner Ruhstatt, / Du und die Lade, das Bild deiner Macht!

9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Deine Priester werden dir dienen in Treue, / Und deine Frommen werden sich freun.

10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

Um Davids, deines Knechtes, willen / Versage nicht deines Gesalbten Bitte!

11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Jahwe hat David geschworen / — Wahr ist's, nicht nimmt er's zurück —: / Von der Frucht deines Leibes / Will ich einen Mann auf den Thron dir setzen.

12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Halten deine Söhne den Bund mit mir / Und mein Zeugnis, das ich sie lehre: / So sollen auch ihre Söhne für immer / Dir auf dem Throne sitzen."

13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Denn Jahwe hat Zion erwählt, / Hat es zu seinem Wohnsitz begehrt:

14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

"Dies ist meine Ruhstatt für immer; / Hier will ich bleiben, weil ich es begehrt.

15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Seine Nahrung will ich reichlich segnen, / Seine Armen sättigen mit Brot.

16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

Seine Priester will ich kleiden in Heil, / Und seine Frommen sollen laut jauchzen.

17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Dort laß ich ein Horn für David sprossen: / Meinem Gesalbten hab ich eine Leuchte bereitet.

18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

Seine Feinde will ich in Schande kleiden, / Aber auf ihm soll glänzen seine Krone."