Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Cantique des montées. Souviens-toi, Yahweh, de David, de toutes ses peines!
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
Il fit ce serment à Yahweh, ce vœu au Fort de Jacob:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
« Je n’entrerai pas dans la tente où j’habite, je ne monterai pas sur le lit où je repose;
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
je n’accorderai pas de sommeil à mes yeux, ni d’assoupissement à mes paupières,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
jusqu’à ce que j’aie trouvé un lieu pour Yahweh, une demeure pour le Fort de Jacob. »
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Voici, entendions-nous dire, qu’elle est à Ephrata; nous l’avons trouvée dans les champs de Jaar.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Allons au tabernacle de Yahweh, prosternons-nous devant l’escabeau de ses pieds.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Lève-toi, Yahweh, viens au lieu de ton repos, toi et l’arche de ta majesté!
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Que tes prêtres soient revêtus de justice, et que tes fidèles poussent des cris d’allégresse!
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
A cause de David, ton serviteur, ne repousse pas la face de ton Oint!
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Yahweh a juré à David la vérité, il ne s’en départira pas: « C’est du fruit de tes entrailles, que je mettrai sur ton trône.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Si tes fils gardent mon alliance, et les préceptes que je leur enseignerai, leurs fils aussi, à tout jamais, seront assis sur ton trône. »
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Car Yahweh a choisi Sion, il l’a désirée pour sa demeure.
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
« C’est le lieu de mon repos pour toujours; j’y habiterai, car je l’ai désirée.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Je répandrai de riches bénédictions sur sa subsistance, je rassasierai de pain ses pauvres.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Je revêtirai de salut ses prêtres, et ses fidèles pousseront des cris d’allégresse.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Là je ferai grandir la puissance de David, je préparerai un flambeau à mon Oint.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Je revêtirai de honte ses ennemis, et sur son front resplendira son diadème. »
