Psalmien 132

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,

2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,

4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,

5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".

6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.

7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.

8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.

9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.

11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.

12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."

13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:

14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.

15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.

16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.

17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.

18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."