Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Yahweh, do not forget [King] David and all the hardships/troubles he endured!
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
He made a solemn promise to you, the mighty God whom [our ancestor] Jacob [worshiped].
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
He said, “I will not go home, I will not [rest] on my bed,
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
I will not sleep at all
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
until I build a place for Yahweh, a home for the mighty God whom Jacob [worshiped].”
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
In Bethlehem we heard news about the sacred chest. We [went and] found it in the fields of Jearim [city, and we took it to Jerusalem].
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
[Later we said], “Let’s go to the temple of Yahweh [in Jerusalem]; let’s worship [there] in front of the throne [where he sits].”
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Yahweh, come to the place where you live eternally, to the place where your sacred chest is, to that place that shows that you are very powerful.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
I want/desire that the righteous behavior of your priests [will always be evident], [just like the beautiful] robes that they wear [MET], and that your people will [always] shout joyfully.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
You chose David to serve you [as king of Israel]; do not reject/abandon him!
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Yahweh, you made a solemn promise to David, a promise that you will not break. You said, “I will cause your descendants to rule [MTY] as kings like you.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
If they keep my agreement with them and obey [all] the commands that I will give them, the line of kings descended from you will never end.”
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Yahweh has chosen Jerusalem; he has wanted to make that city his home;
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
he said, “This is the city where I will live forever [DOU]; this is the place where I wanted to stay.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
I will give to the people of Jerusalem all that they need; I will give [enough] food [even] to satisfy the poor people there.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
I will cause the priests [to behave in a manner worthy of] being ones whom I have saved; [that will be as evident as the beautiful] robes that they wear [MET]; and all my people who live there will shout joyfully.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
There [in Jerusalem] I will cause one of David’s descendants [MET] to become a great king; he also will be my chosen king, and he will be [like a bright] lamp [MET] [that shines continually].
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
I will [defeat his] enemies and cause them to be very ashamed/disgraced; but the crown that my king wears will [always] shine.”
