Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
A Song of Ascents. LORD, remember unto David all his affliction;
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
How he swore unto the LORD, and vowed unto the Mighty One of Jacob:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
'Surely I will not come into the tent of my house, nor go up into the bed that is spread for me;
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
I will not give sleep to mine eyes, nor slumber to mine eyelids;
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Until I find out a place for the LORD, a dwelling-place for the Mighty One of Jacob.'
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Lo, we heard of it as being in Ephrath; we found it in the field of the wood.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Let us go into His dwelling-place; let us worship at His footstool.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Arise, O LORD, unto Thy resting-place; Thou, and the ark of Thy strength.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Let Thy priests be clothed with righteousness; and let Thy saints shout for joy.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
For Thy servant David's sake turn not away the face of Thine anointed.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
The LORD swore unto David in truth; He will not turn back from it: 'Of the fruit of thy body will I set upon thy throne.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
If thy children keep My covenant and My testimony that I shall teach them, their children also for ever shall sit upon thy throne.'
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
For the LORD hath chosen Zion; He hath desired it for His habitation:
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
'This is My resting-place for ever; here will I dwell; for I have desired it.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
I will abundantly bless her provision; I will give her needy bread in plenty.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Her priests also will I clothe with salvation; and her saints shall shout aloud for joy.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
There will I make a horn to shoot up unto David, there have I ordered a lamp for Mine anointed.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
His enemies will I clothe with shame; but upon himself shall his crown shine.'
