Psalmien 131

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

«Yuqirigha chiqish naxshisi»; Dawut yazghan küy: — I Perwerdigar, könglüm tekebbur emes, Nezirimmu üstün emes; Men chong ishlar bilenmu, Yaki chamim yetmeydighan karamet ishlar bilenmu meshghul bolmaymen;

2 Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

Berheq, anisining quchiqida yatqan emchektin ayrilghan balidek, Öz jénimni bésiwélip tinchlandurdum; Könglüm ichimde emchektin ayrilghan balidektur.

3 Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

Israil Perwerdigargha ümid baghlisun; Hazirdin bashlap, ebedil’ebedgiche!