< Psalmien 131 >
1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.
Pesem preizvrstna Davidova. Gospod, visok ni bil moj duh in ne povzdignene moje očí; in nisem se lotil reči velikih ali visokih, bolj ko se spodobi meni.
2 Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.
Ali nisem pomiril in utešil srca svojega, podoben njemu, ki se odstavlja od mleka pri materi svoji: podobno odstavljenemu od mleka bilo je pri meni srce moje.
3 Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.
Nado imej Izrael v Gospodu, od tega časa na vekomaj!