Psalmien 131

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

Gospod, moje srce ni ošabno niti moje oči vzvišene niti se ne ukvarjam z velikimi zadevami ali s stvarmi zame previsokimi.

2 Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

Zagotovo sem se lepo obnašal in se umiril, kakor otrok, ki je odstavljen od svoje matere; moja duša je celo kakor odstavljen otrok.

3 Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

Naj Izrael upa v Gospoda od tega časa naprej in na veke.