Psalmien 131

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

Thaburi ya Daudi Wee Jehova, ngoro yakwa ndĩrĩ na mwĩgaatho, o na maitho makwa ti ma mwĩtũũgĩrio; niĩ ndirũmbũyanagia na maũndũ manene, o na kana maũndũ ma magegania marĩa mangĩrĩte.

2 Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

No rĩrĩ, nĩhooreretie na ngakiria ngoro yakwa; o ta kaana gatuithĩtio iria gakuuĩtwo nĩ nyina, o ta kaana gatuithĩtio iria nĩguo ngoro yakwa ĩhaana ĩrĩ thĩinĩ wakwa.

3 Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

Atĩrĩrĩ wee Isiraeli, wĩhokage Jehova rĩu na nginya tene.