Psalmien 131

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

Cantique des montées. De David. Yahweh, mon cœur ne s’est pas enflé d’orgueil, et mes regards n’ont pas été hautains. Je ne recherche pas les grandes choses, ni ce qui est élevé au-dessus de moi.

2 Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

Non! Je tiens mon âme dans le calme et le silence. Comme un enfant sevré sur le sein de sa mère, comme l’enfant sevré mon âme est en moi.

3 Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

Israël, mets ton espoir en Yahweh! Maintenant et toujours!