Psalmien 131

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

A Song of degrees of David. LORD, my heart is not haughty, nor my eyes lofty: neither do I exercise myself in great matters, or in things too high for me.

2 Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

Surely I have behaved and quieted myself, as a child that is weaned by his mother: my soul is even as a weaned child.

3 Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

Let Israel hope in the LORD from henceforth and for ever.