< Psalmien 131 >
1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.
A Song of Degrees. O Lord, my heart is not exalted, neither have mine eyes been [haughtily] raised: neither have I exercised myself in great [matters], nor in things too wonderful for me.
2 Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.
[I shall have sinned] if I have not been humble, but have exulted my soul: according to [the relation of] a weaned child to his mother, so will you recompense my soul.
3 Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.
Let Israel hope in the Lord, from henceforth and for ever.