Psalmien 131

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.

Awit sa pagtungas; ni David. Yahweh, ang akong kasingkasing wala nagmapagarbohon o nagmapahitas-on ang akong mga mata. Wala akoy dakong gilaoman sa akong kaugalingon o naghunahuna sa mga butang nga dili nako matugkad.

2 Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.

Nagmalinawon gayod ako ug naghilom na gayod ang akong kalag; sama sa gilutas nga bata nga anaa sa iyang inahan, ang akong kalag sama sa gilutas nga bata.

3 Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

Israel, laomi si Yahweh gikan karon ug hangtod sa kahangtoran.