Psalmien 130

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

Se yon chante pou yo chante lè y'ap moute lavil Jerizalèm. Nan mizè mwen ye a, Seyè, m'ap rele nan pye ou.

2 Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

Seyè, koute m' non! Panche zòrèy ou pou ou tande jan m'ap lapriyè nan pye ou.

3 Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

Si ou t'ap make tout zak nou fè, Seyè, ki moun ki ta ka leve tèt devan ou?

4 Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

Men, ou padonnen nou, pou n' ka respekte ou.

5 Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

Mwen mete tout espwa m' nan Seyè a, mwen mete espwa m' nan sa li di.

6 Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

N'ap tann Seyè a, tankou faksyonnè k'ap tann solèy leve, wi, tankou faksyonnè k'ap tann solèy leve!

7 Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

Nou menm pèp Izrayèl, mete tout espwa nou nan Seyè a, paske li renmen nou anpil. Li toujou pare pou delivre.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.

Se li menm ki va delivre pèp Izrayèl la anba tout mechanste yo fè yo.