Psalmien 130

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

Cantique des montées. Du fond de l’abîme je crie vers toi, Yahweh.

2 Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

Seigneur, écoute ma voix; que tes oreilles soient attentives aux accents de ma prière!

3 Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

Si tu gardes le souvenir de l’iniquité, Yahweh, Seigneur, qui pourra subsister?

4 Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

Mais auprès de toi est le pardon, afin qu’on te révère.

5 Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

J’espère en Yahweh; mon âme espère, et j’attends sa parole.

6 Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

Mon âme aspire après le Seigneur plus que les guetteurs n’aspirent après l’aurore.

7 Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

Israël, mets ton espoir en Yahweh! Car avec Yahweh est la miséricorde, avec lui une surabondante délivrance.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.

C’est lui qui rachètera Israël de toutes ses iniquités.