< Psalmien 130 >
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.
(Sang til Festrejserne.) Fra det dybe råber jeg til
2 Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.
o Herre hør min Røst! Lad dine Ører lytte til min tryglende Røst!
3 Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?
Tog du Vare, HERRE, på Misgerninger, Herre, hvo kunde da bestå?
4 Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.
Men hos dig er der Syndsforladelse, at du må frygtes.
5 Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.
Jeg håber. på HERREN, min Sjæl håber på hans Ord,
6 Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.
på Herren bier min Sjæl mer end Vægter på Morgen, Vægter på Morgen.
7 Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.
Israel, bi på HERREN! Thi hos HERREN er Miskundhed, hos ham er Forløsning i Overflod.
8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.
Og han vil forløse Israel fra alle dets Misgerninger,