Psalmien 130

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

Af det dybe raaber jeg til dig, Herre!

2 Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

Herre! hør paa min Røst; lad dine Øren mærke paa mine ydmyge Begæringers Røst.

3 Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

Dersom du, Herre, vil tage Vare paa Misgerninger, Herre! hvo kan da bestaa?

4 Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

Men hos dig er Forladelse, paa det du maa frygtes.

5 Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

Jeg biede efter Herren, min Sjæl biede, og jeg haabede paa hans Ord.

6 Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

Min Sjæl længes efter Herren mere end Vægtere efter Morgenen, Vægtere efter Morgenen.

7 Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

Israel! haab paa Herren; thi hos Herren er Miskundhed, og megen Forløsning er hos ham.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.

Og han skal forløse Israel af alle dets Misgerninger.