Psalmien 130

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

Awit sa pagtungas. Didto sa kinahiladman naghilak ako kanimo, Yahweh.

2 Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

Ginoo, dungga ang akong tingog, paminawa ang akong mga paghangyo sa kaluoy.

3 Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

Kung ikaw Yahweh magtimaan sa kalapasan, Ginoo, kinsa man ang makabarog?

4 Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

Apan adunay kapasayloan diha kanimo, aron nga ikaw pagatahuron.

5 Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

Nagpaabot ako kang Yahweh, nagpaabot ang akong kalag, ug naglaom ako sa iyang mga pulong.

6 Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

Ang akong kalag nagpaabot sa Ginoo labaw pa sa magbalantay nga nagpaabot sa kabuntagon.

7 Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

Israel, laomi si Yahweh. Maluluy-on si Yahweh, ug andam gayod siya nga mopasaylo.

8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.

Siya ang maglukat sa Israel gikan sa tanan niyang mga sala.