Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

En vallfartssång. Mycken nöd hava de vållat mig allt ifrån min ungdom -- så säge Israel --

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

mycken nöd hava de vållat mig allt ifrån min ungdom, dock blevo de mig ej övermäktiga.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

På min rygg hava plöjare plöjt och dragit upp långa fåror.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Men HERREN är rättfärdig och har huggit av de ogudaktigas band.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

De skola komma på skam och vika tillbaka, så många som hata Sion.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

De skola bliva lika gräs på taken, som vissnar, förrän det har vuxit upp;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

ingen skördeman fyller därmed sin hand, ingen kärvbindare sin famn,

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

och de som gå där fram kunna icke säga: »HERRENS välsignelse vare över eder! Vi välsigna eder i HERRENS namn.»