Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Mucho me han angustiado desde mi juventud, díga lo ahora Israel;

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Mucho me han angustiado desde mi juventud: mas no prevalecieron contra mí.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Sobre mis espaldas araron gañanes: hicieron luengos surcos:

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Mas Jehová justo, cortó las coyundas de los impíos.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Serán avergonzados, y vueltos atrás, todos los que aborrecen a Sión.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Serán como la yerba de los tejados: que antes que salga, se seca;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

De la cual no hinchió su mano segador; ni su brazo el que hace gavillas.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Ni dijeron los que pasaron: Bendición de Jehová sea sobre vosotros: os bendecimos en nombre de Jehová.